Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia

Matkani vapauteen

Kirjoittanut: Sumyaah Joan

Pian on kulunut kolme vuotta siitä, kun seisoin kahden muslimisiskon edessä ja lausuin avoimesti uskoni Jumalaan ja Hänen lähettilääseensä Muhammadiin (rauha hänelle). Tuona hetkenä vapauduin orjuudesta, jonka olin itse aiheuttanut. Astuin ulos epäuskon pimeyksistä islamin valoon. On ironista, että löysin vapauden hijabista, juuri siitä, joka alussa pidätteli minua hyväksymästä islamia.

Vaikka saan osakseni laajan valikoiman outoja katseita ja kommentteja, saa huntuni minut tuntemaan turvaa ja kunniaa.

Sana hijab tulee arabiankielisestä termistä “hajaba”, joka tarkoittaa katseilta piilottamista tai kätkemistä. Kauneuttaan paljastamattomat naiset, jotka eivät antaudu yhteiskuntamme hyväksikäyttävälle järjestelmälle, nähdään näkymättöminä, takapajuisina ja seksuaalisuutta vailla olevina ihmisinä.

Usein ihmiset ihmiset katsovat minua kuin olisin nunna tai terroristi. Juuri tällaisten katseiden ja reaktioiden vuoksi uskonkin, että suurin koettelemus musliminaiselle on hijabin käyttö.

Todellisuudessa hijabin käyttö on helppoa

Jumala on määrännyt naisia pukeutumaan hijabiin heidän kykeneväisyytensä tiedostaen. Allah on sanonut: “Emmekä ole antaneet kenenkään kannettavaksi enempää, kuin mihin hän pystyy. Meidän luonamme on kirja, joka lausuu totuuden.” Koraani 23:62

Valitettavasti saatana ja hänen apulaisensa kutsuvat musliminaisia alistamaan luomakunnalle ja unohtamaan heidän velvollisuutensa Luojaa kohtaan. Siveys, hyveellisyys ja jumalanpelko nähdään virheellisesti yksilövapautta rajoittavina kahleina. Allah varoittaa uskovia antamasta saatanan pettää heitä, kuten hän petti heidän vanhempansa Aatamin ja Eevan. Saatana on onnistunut johdattelemaan muodin, kulttuurin ja modernismin valepuvussa, niin musliminaisia kuin muitakin naisia, tekemään hävyttömiä ja siveettömiä tekoja.

Feminististen liikkeiden vaikutuksesta musliminaisen asuun ja asemaan kohdistuva huomio on lisääntynyt

Näiden “vapautettujen” naisten mukaan hijab ei peitä vain päätä, vaan myös mielen, tahdon ja älyn. Heidän mielestään pukeutumisemme on vanhanaikaista ja naista alistavaa, estäen naisia olemasta tuotteliaita ja yritteliäitä ihmisyksilöitä. He puhuvat tietämättömyydessään, että huntumme ei kuulu nykyaikaan, vaikka nykyaikaa leimaava arvojen puute tekee hunnusta nimenomaan entistäkin tärkeämmän ja tarpeellisemman.

Ensimmäisten sivilisaatioiden kehittymisestä alkaen liehuvat vaatteet on yhdistetty “jumalallisuuteen” ja Jumalaa korostavaan uskonnollisuuteen. Jopa kristittyjen kuvaukset aikaisemmista profeetoista ja heidän puolisoistaan muistuttavat nykypäivän muslimien vaatetusta. Tämä vaatimattomuuden ja siveellisyyden perinne kuvastuu seuraavassa Koraanin jakeessa:

“Oi Aatamin lapset! Me olemme antaneet teille vaatetuksen, jotta peittäisitte itsenne, koristeeksi. Paras pukeutuminen on hyveen ja vanhurskauden vaate.” Koraani 7:26

Jumala määräsi hijabin musliminaiselle suojellakseen tätä pahalta

Jumala tuntee luomakuntansa ja tietää ihmisen heikkoudet. Meikatut ja hajuvedelle tuoksuvat naiset, jotka esittelevät kauneuttaan keimailemalla säädyttömissä vaatteissa, herättävät seksuaalisia reaktioita ja poikkeavuutta yhteiskunnassa. Monet niistä, jotka ovat eksyneet tavalla tai toisella, kuvittelevat, että hijab on kannettava vankila, joka rajoittaa mieltämme, elämäämme ja sydämiämme. Mikään näistä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. jottemme lankea heidän vääristyneisiin juoniinsa, meidän on aika alkaa ymmärtää, että hijab on vapautuksen, arvokkuuden ja suojeluksen lähde.

Hijab on…

  • Tottelevaisuuden teko Luojaa kohtaan.
  • Jalo ja kunniallinen teko.
  • Uskon ja uskonnollisuuden teko.
  • Vaatimattomuuden teko.
  • Puhtauden teko.
  • Kainouden teko.
  • Oikeamielinen ja hurskas teko.
  • Suoja.

Hijab ei ole…

  • Se EI ole mitään uutta. Musliminaiset seuraavat pukeutumisellaan menneisyyden oikeamielisiä naisia, kuten esimerkiksi Mariaa, Jeesuksen äitiä.
  • Se EI ole alistumisen symboli.
  • Sitä EI vaadita yksityistiloissa, kun paikalla on vain naispuolisia muslimeja tai läheisiä miespuolisia sukulaisia.
  • Se EI ole väline, jolla tukahdutetaan naisen vapaus ilmaista mielipiteensä ja näkemyksensä, eikä se kiellä naiselta mahdollisuutta koulutukseen ja uraan.
  • Se EI ole uhmakkuuden, hyökkäävyyden tai protestin väline muiden uskontojen edustajia kohtaan.
  • Se EI ole kannettava vankila.

“Jumala on valmistanut anteeksiannon ja suuren palkan alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, nöyrille miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille sekä niille miehille ja naisille, jotka ajattelevat Jumalaa usein.” Koraani 33:35

Yhteiskunnan näkökulma hijabiin

Mietin usein mitä ihmisten mielissä liikkuu, kun he katsovat minuun. Kuvittelevatko he minun olevan radikaali, fundementalinen muslimiterroristi, jolla on AK47-rynnäkkökivääri farkkutakkini alle piilotettuna. Tai kenties he näkevät minussa esimerkin riistetystä naisellisuudesta. En tiedä kumpi on asian laita. Saan osakseni outoja ja valikoituja katseita, tuijotuksia ja salamyhkäisiä katsahduksia. Kaikki tämä vain siksi, että pukeudun huiviin, joka peittää pääni, niskani ja kaulani. Pukeudun näin koska olen musliminainen, ja uskon että ruumiini on yksityinen asiani.

Nuoret musliminaiset vaativat oikeutta pukeutua hijabiin osoittaakseen sen alkuperäisen tarkoituksen. Naisten tulisi saada takaisin valta päättää omasta vartalostaan sen sijaan, että yhteiskunta painostaa heitä pukeutumaan ihmisten odotuksien mukaan. Koraani opettaa, että ihmistä ei tule tuomita hänen sukupuolensa, kauneutensa, varallisuutensa eikä etuoikeuksiensa perusteella.

“Jumalan silmissä jaloimpia ovat ne, jotka ovat oikeamielisiä ja hurskaita.” Koraani 49: 13

Tästä huolimatta ihmisillä on vaikeuksia suhtautua minuun. He kysyvät: “Miksi teet tämän itsellesi?” Olethan sentään yliopistossa opiskellut ja Kanadassa kasvanut syntyperäinen kanadalainen.

Tuntemattomat ihmiset puhuvat minulle hitaalla ja kuuluvalla äänellä; usein tuntuu kuin he näyttelisivät jotain roolia. Jotkut kysyvät kohteliaasti, että pidänkö Kanadassa elämisestä, ja häiritseekö maan kylmyys minua. Jos olen hyvällä tuulella, voi tämä olla hyvinkin huvittavaa.

Miksi minä – pohjoisamerikkalaisen kasvatuksen saanut nainen – halusin yhtäkkiä 21-vuotiaana peittää itseni hijabilla, jättäen vain kasvoni ja käteni näkyviin?

Koska se antaa minulle vapauden!

Länsimaisissa yhteiskunnissa naisille valitettavasti opetetaan varhaisesta lapsuudesta alkaen, että heidän arvonsa riippuu heidän virhätysvoimastaan. Me naiset tunnemme olevamme pakotettuja tavoittelemaan abstrakteihin mielikuviin perustuvaa kauneutta ymmärtämättä, että sellaiset pyrkimykset ja tavoitteet ovat toivottomia ja mahdottomia.

Kun naiset kääntävät selkänsä tälle riistolle, he kohtaavat ivaa ja halveksuntaa. Huolimatta siitä, kieltäytyykö nainen käyttämästä meikkiä, ajelemasta sääriään ja paljastamasta vartaloaan. Yllättäen yhteiskunta näkee heidät ongelmaksi. Niin naisilla kuin miehilläkin alkaa yhtäkkiä ilmetä vaikeuksia toimia heidän kanssaan.

Länsimaissa hijabista on tullut symboli, joka kuvastaa joko pakotettua alistuneisuutta, radikalismia tai suhteetonta militarismia. Hijab ei tosiasiassa ole mitään niistä. Se on yksinkertaisesti naisen julistus siitä, että ihmisten mielipiteet eivät hänen fyysisestä olemuksestaan eivät vaikuta millään tavalla hänen sosiaaliseen elämäänsä.

Hijabiin pukeutuminen on vapauttanut minut jatkuvasta fyysisen olemukseni tiedostamisesta

Koska ulkomuotoni ei ole enää julkisen tarkastelun kohteena ja ihmisten katseiden vapaana riistana, on kauneuteni tai kenties sen puute, poistettu ihmisten keskustelun aiheiden listalta. Kukaan ei teidä näyttävätkö hiukseni siltä, kuin olisin juuri tullut kampaajalta. Kukaan ei katso minua ajatellan, että “voisihan hän vielä muutaman kilon nipistää”, eikä kukaan tiedä jos minulla sattuisi olemaan rumia raskausarpia. Ja koska kukaan ei tiedä, ei kukaan myöskään välitä.

Mahdottomien kauneusihanteiden tavoitteleminen on usein väsyttävää ja naista nöyryyttävää. Minä jos kuka tiedän sen, sillä käytin koko teini-ikäni yrittäen onnistua siinä. Olin äärimmäinen tapaus bulimikosta. Elin yli varojeni tuhlaamalla rahani kaikenlaisiin ihmeaineisiin tullakseni seuraavaksi Miss Maailmaksi.

Kauneuden käsite on alati muuttuva. Laihuus ja urheilullisuus ovat tänään hyviä asioita, mutta huomenna saatetaankin yhtäkkiä sanoa “Anteeksi, urheilullisuus ei olekaan hyväksi sinulle”. Naiset eivät tavoita tasa-arvoa esineellistämällä vartaloaan, kuten jotkut ihmiset haluavat sinun uskovan. Tämä on itseasiassa naisen esineellistämistä. Todellinen tasa-arvo saavutetaan vasta silloin, kun naisten ei enää tarvitse esitellä vartaloaan ja fyysistä kauneuttaan saadakseen huomiota. Vasta silloin kun naisten ei enää tarvitse puolustella päätöksiään halutessaan pitää vartalonsa itsellään, voidaan puhua todellisesta tasa-arvosta ja naisen kunnioituksesta.

Lue myös: Naisten oikeudet islamissa.

Alkuteos: My Journey to Freedom by Sumayyah Joan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *