Tässä kirjoituksessa esitän vähän näkemyksiäni ja ajatuksiani Jumalasta. Siitä mikä Jumala on. Yksi ateistin tavallisimmista argumenteista kristinuskoa vastaan on että jos Jumala on luonut maailman niin kuka sitten on luonut Jumalan. Jumala ei tarvitse luojaa, Jumala on ollu olemassa aina. Jumala on ääretön. Tarkastellaanpa asiaa lähemmin. Ihminen koostuu materiasta ja ihminen on aina jossain tietyssä pisteessä avaruudessa. Ihminen on hyvin rajoitettu olento. Ihmistä rajoittaa materiaalin rajoitukset. Ihmisen ajatuksenjuoksu toimii sähköisesti ja vaikka sähkö kulkee nopeasti sen nopeus on silti rajallinen. Ihmisen aivot koostuvat myös materiasta. Jumalalla ei kuitenkaan ole mitään materian tai sijainnin rajoituksia.

Ihmisillä on usein paha tapa inhimillistää Jumalaa. Ei Jumala ole mikään biologiasta koostuva olento kuten ihminen eikä sillä ole mitään biologisia tarpeita kuten ihmisellä. Jumala on ajan ja avaruuden ulkopuolella. Jumala on luonut tämän maailman joten sen täytyy itse olla luomansa maailman ulkopuolinen tekijä. Jumalan sijainti ei ole sidottu mihinkään tiettyihin koordinaatteihin avaruudessa. Tätä voi olla ehkä vaikea ymmärtää.

Jumala on maailman luoja eikä sillä tarvitse olla mitään luojaa. Ymmärrät varmaan että jos mennään taaksepäin luonnonlaeissa, tulee yhä vain perustavammanlaatuiset luonnonlait mutta lopulta on tultava pohja vastaan. Joku tai jokin jota mikään perustavammanlaatuisempi luonnonlaki tms ei ole aiheuttanut vaan mistä kaikki on lähtenyt ja se on Jumala eli ei kyse mistään luonnonlaista, luonnonlakien pohjalla oleva asia ei itse voisi olla mikään luonnonlaki.

Jos ei ole olemassa yhtään mitään niin miten maailma olisi voinut syntyä ei mistään. Näin kuitenkin nykyään yleisesti uskotaan. Eikö ole hullua. Jumala on määrittänyt kaikki luonnonlait jotka maailmassamme vallitsevat. Jumala on täysin vapaa luonnonlaeista. Jumala on kaikkien luonnonlakien takana. Jeesus sanoo näin Ilm.22:13: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."

Jumala ei ole materiaalinen, ei näkyvä. Jumala toi maailman olemattomuudesta olevaisuuteen. Nämä ovat asioita joita meidän on vaikea ymmärtää koska olemme materiasta koostuvia olentoja ja emme voi pistää Jumalaa mikroskooppiin tutkiaksemme sitä tai mitään vastaavaa. Ihmisellä on tapana nähdä asiat ahtaasta näkökulmasta biologisuudestaan ja lihallisuudestaan käsin. Yritä avartaa ajatteluasi ja nähdä biologisuutesi ja lihallisuutesi yli. Ei kaikki ole kahlittu biologisiin ja materiaalisiin rajoitteisiin. Emme myöskään voi lähteä perustelemaan Jumalan motivaatioita omilla inhimillisillä motivaatioillamme. Jumala ei nää asioita kuten ihminen rajallisesta näkökulmastaan. Emme saa asettaa itseämme Jumalan tasolle ja alkaa tuomitsemaan ja arvostelemaan hänen toimintaansa koska olemma hyvin vajavaisia ja kaukana Jumalan tasosta emmekä voi täysin ymmärtää hänen toimintaansa. Jumala ei ole ihminen! Jumala ei myöskään ole mikään biologinen otus. Älä ajattele Jumalaa biologisesta näkökulmastasi.

Jumala on äärimmäinen rakkaus. Raamattu sanoo rakkaudesta näin 1.Kor.13:4-7: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." Tuohon voisi sanan rakkaus tilalle laittaa sanan Jumala ja lauseet olisivat yhä tosia. Jumala on äärimmäisen oikeudenmukainen ja epäitsekäs enkä usko että Jumala edes kykenisi toimimaan jotenkin epäoikeudenmukaisesti.

Kaikki mitä me tässä maailmassa näemme koostuu materiasta ja meidän on siksi vaikea ymmärtää että olisi jotain mikä ei koostukaan materiasta. Materia on Jumalan luomaa. Materiaa ja energiaa ei synny eikä häviä itsestään ja materia ja energia ei ole voinut olla olemassa aina. Materiaa on maailmassa vakiomäärä. Jos se olisi ollut aina niin mikä olisi määrittänyt että materiaa on juuri tietty määrä eikä esim yksi atomi enemmän tai vähemmän.

Aikaa ei myöskään voi olla menneisyydessä äärimmäisesti. Jos aikaa olisi kulunut äärimmäisen paljon niin miten ikinä olisimme päässeet tähän hetkeen jos mennyttä aikaa on äärimmäinen määrä? Tämä on vähän sama jos sinun pitäisi kaataa tuoppiin vettä tiettyyn rajaan asti mutta entäs jos tuopissa ei olekaan pohjaa niin miten koskaan pääset siihen rajaan. Eli aikakin on alkanut jostain pisteestä. Jumala on kuitenkin ajan ulkopuolella. Jumala on iankaikkisuudessa ja voi tarkastella aikaa ihan eri tavalla kuin ihminen. Tämäkin voi tuntua ihmisestä oudolta koska elämme tässä ajassa. Miksi havaitsemme ajan kulumisen tietyllä tavalla? Kysymys on aivan atomitasolla tapahtuvasta atomeiden yms pienimpien osasten liikkeestä. Jumala ei kuitenkaan koostu atomeista. Jumala ei koe aikaa samalla tavoin kuin ihminen. Aika ei rajoita Jumalaa millään tavoin. Aika sitoo ainoastaan meitä, ei Jumalaa. Jumala on määritellyt ihmiselle ja ihmisen toiminnalle sopivaksi katsomansa puitteet ihmisen parasta silmällä pitäen, niin aikasysteemit kuin luonnolait jne. Emme voi käsittääkään miten monimutkaista tämä on koska näemme asiat vain omasta ahtaasta näkökulmastamme. Jumala on kuitenkin äärimmäisen älykäs ja viisas. Näemme tämän maailman ja asiat jotka Jumala on luonut ja näemme ne itsestäänselvyyksinä. Tämä maailma ja sen luonnonlait yms ovat kuitenkin tällaiset juuri siksi että Jumala on luonut ne sellaisiksi.

Kun ymmärrämme että alussa ei ollut aikaa niin kuulostaa yhä vain hullummalta ajatukselta että maailma olisi syntynyt tyhjästä kun ei ollut olemassa yhtään mitään, ei edes aikaa. Miten mitään voisi tapahtua ilman aikaa.